Tyhjyys

kuva: Ninja Hellman 4.8.2019

Syksy on saapunut. Vuodenaika, joka aina on saanut liian suuren otteen minusta. Vuodenaika, joka tappaa kesän ja imee vimeisetkin mehut pimentäessään kauniit valoisat suvi-illat synkiksi ja kylmiksi. Tänä vuonna syksy iskee vielä ehkä kovemmin kuin pitkäään aikaan. Sanotaan, että yhden oven sulkeuduttua jossain aukeaa toinen ovi. Vielä ei ole auennut, ei, ei edes ikkuna, vaikka kuinka olen kaikkialle katsonut.

Tytär lähti maailmalle. Niin kuuluukin käydä. Vaan silti tuntuu pahalta, ihan hemmetin pahalta. Opiskeltuaan kolme vuotta Helsingin yliopistossa esikoinen päätti pitää välivuoden ja viimeistellä tutkintoaan. Tuon välivuoden aikana hänellä vahvistui tunne siitä, että opinnot Suomessa saava jäädä tähän ja elämä jatkuu eri tiedekunnassa, eri valtiossa. Keväällä hakemus Bergenin kauppatieteelliseen (NHH) Norjaan ja kesällä tieto sinne pääsystä.

Saanko syyttää itseäni siitä, että tytär on nyt toteuttamassa unelmaansa? Kolme vuotta sitten Heidi oli syksyn yliopistovaihdossa Bergenissä ja rakastui kaupunkiin. Jonnekin syvälle sielun sopukoihin jäi kytemään haave päästä takaisin tuohon satumaisen kauniiseen kaupunkiin. Viime vuonna halusin itsekin nähdä tuon vuonojen kaupungin, sillä olin perheemme ainoa, joka siellä ei koskaan ollut käynyt. Niinpä ehdotin kesälomareissua Bergeniin. Ehkä tuttuihin kauniisiin maisemiin pääseminen ja kaupungin esitteleminen meille sai Heidin tekemään sen päätöksen, että Helsinki saa jäädä. Päätökseen hakea Bergeniin opiskelemaan muutoinkin kuin "vain" vaihto-oppilaana.

Bryggen

Kun päätös muutosta oli tehty, piti ratkaista vielä toinenkin tärkeä ja vaikea asia: Jaska. Tiesin, että minun on "pakko" antaa Jaska Heidille mukaan. Pakko siitäkin huolimatta, että sitten minulle ei jää mitään. Minulta lähtee sekä tytär että hevonen. Mutta syvällä sydämessäni tiedän, että olisin ollut maailman itsekäin ihminen, jos en olisi taipunut siihen, että myös Jaska muuttaa Norjaan.

Juuri ennen lähtöä 4.8.2019

Heinäkuun viimeiset viikot menivät Jaskan kuljetuksen järjestelyissä. Tallipaikka Norjassa oli varattu jo ennen kuin 100 %:n varmuus opiskelupaikasta oli edes tiedossa. Myös alustava varaus Marcel Jordan Horse Transportille oli tehty. Heidi hoiti kaikki mahdolliset tulliselvitykset ja matkustusluvat Jaskalle ja päivää ennen Heidin lentoa Norjaan, tuli kunnan eläinlääkäri suorittamaan vaadittavan eläinlääkärintarkastuksen ja täytti todistuksen Jaskan kuljetusta varten. Kaikki oli siis valmiina pienen pojan muuttoa varten. Oli aika pakata matka-arkku pikku-Jaakon ensimmäistä ulkomaanmatkaa varten.

Heidi lensi Norjaan perjantaiaamuna ja sunnuntaina alkoi Jaskan pitkä matka kohti vuonojen valtakuntaa.

Roland lastaa Jaskan

Pakko myöntää, että koville otti katsoa, kun rekka ajoi pois tallin pihasta. Kaikki tuntui niin järjettömän tyhjältä. Ei riitä se, että minulta lähti samalla niin tytär kuin hevonen, vaan kokonainen aikakausi päättyi. Tilalle jäi vain totaalinen tyhjyys. Järjettömän suuri tyhjyys. Ovi takana sulkeutui, enkä kykene näkemään edessä valoa, on vain musta pimeys. 18 vuotta Aulangon Ratsastuskoulu on ollut kuin toinen koti. Viimeiset reilut 11 vuotta on oma hevonen asunut siellä ja olen tuntenut tavallaan kuuluvani "kalustoon". Talli on ollut "me" ja "meillä". Nyt ei ole mitään. Ei ole omaa hevosta, sillä karsina on tyhjä. On aika tyhjentää varustekaappi, rehusäkit ja vintin loimilaatikko. Sulkkea ovi ja kävellä pois.