Ja nyt tädillä muuten kiehahti!

Aamukahvit meinas mennä väärään kurkkuun, kun aamulla luin paikallisesta lehdestä kirjoituksen "hevonkakasta". Joku pikkusieluinen hevosten vihaaja oli ottanut yhteyttä toimittajaan ajatuksella, että kaupungin pitäisi kieltää hevoset talliniememme rannassa menevältä rantareitiltä. Oli kato kyseinen lenkkeilijä astunut upo uusilla lenkkareillaan lenkillään lantakasaan. (mistähän muuten johtuu se, että kun jotain sattuu ja tapahtuu on jalassa aina ihka uudet kengät / saapikkaat / housut / sukat - ihmiselle ei nähtävästi satu kommelluksia tai vahinkoja vanhojen tai käyttejyn asujen / asusteiden kanssa?) Jaa siis TÄH?! "Kaupungin pitäisi kieltää hevoset rantareitiltä!" No, voi pyhä mylväys. Toimittaja oli sitten tehnyt ristiretken kyseiselle rantatielle ja nähnyt vain yhden lantakasan, joka sekin oli niin kuvatekstin kuin kuvan mukaan ihan tien reunassa, lähes nurmikolla. Yksi hevonen oli tullut taluttajan kanssa vastaan ja oli kuulemma "käyttäytynyt asiallisesti".

Ensin ajattelin tehdä "vastakirjoituksen" samaisen lehden yleisönosastoon, sen verran provosoiva kirjoitus oli. Ainakin minun niskakarvani nousivat pystyyn. Jopa ei hevosihmisiä oleva aviomieheni oli miltei järkyttynyt moisen naurettavasta ja lapsellisesta kirjoituksesta. Päätin kuitenkin lehtikirjoituksen sijaan pohtia asiaa täällä itsekseni. Mikä näitä nykyihmisiä oikein vaivaa?

Hei, oikeasti! En minäkään ole kieltämässä koiria jalkakäytäviltä, pyöräteiltä ja kävelyreiteiltä, vaikka joka ikinen kevät sotken niin lenkkarini, kumisaappaani kuin fillarin renkaatkin lumien alta paljastuviin edellisen vuoden koiranjätöksiin. Tai kieltämässä koiria siitä yksinkertaisesta syystä, että joka ikinen päivä törmään ainakin yhteen koiranulkoiluttajaan, jonka kullanmuru juosee irrallaan, vaikka kaupungin järjestyssäännöt määräävät koiran pidettäväksi kytkettynä.

En vaadi myöskään "seuraavalta" niemeltä golffareita poistettavaksi, vaikka eivät saa pallojaan pysymään kentän sisällä ja aiheuttavat sillä todellisia vaaratilanteita rantareitin käyttäjille. Kyllä suurempi vahinko lenkkeilijälle on ohimoon karahtava golfpallo kuin lenkkarin hetkellisesti sotkeva hevosensonta.

Mihin meidän suhteellisuuden tajumme on kadonnut? Kuinka mitätön on elämä, jos suurin ongelma on muutama lantakasa hiekkatien reunassa?

Luultavasti tuonkin lenkkarinsa sotkeneen (ensinnäkin lanta ei edes varsinaisesti sotke kenkiä, sillä kuivuttuaan se lähtee irti harjaamalla tai vain koputtelemalla kenkiä yhteeen - toisin kuin vaikka koirankakka, jonka hajua et saa pois, vaikka pesisit kenkäsi) ulkoilijan ajatuksen taustalla on vain pelko suurta eläintä kohtaan - tai ainakaan en jaksa / halua uskoa, että syy olisi itsekeskeisyydessä: "tämä rantareitti on minun, ei kenenkään muun."

Hevoset ovat olleet tuolla rantatiellä jo ainakin sadan vuoden ajan. Luultavasti kauemminkin. Silti aina välillä joku nihilisti pikkusielu haluaa ne sieltä pois. Miksi? Mitä pahaa hevoset ovat näille vihaajilleen tehneet? Mistä se suuri vastustus kumpuaa? Tietämättömyydestä? Kateudesta?

Ei se yksi lantakikkare pahaa tee kahvikupposellekaan :)