Puoli Suomea

Minulla on kriisi, ikäkriisi. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Totta. En ole ikinä pitänyt mitään meteliä iästä. Minulle on ollut aivan sama olenko 18, 25, 30 tai vaikka 48. Mutta se, että täyttää 50, se ei olekaan enää ihan sama. Ystävilläni ja tuttavillani vuosien varrella on lähes kaikilla ollut jossain elämän vaiheessa ihan kamala ikäkriisi. On ollut kolmenkympin kriisiä, kamalaa täyttää "jo" 25 tai 40 on ollut suorastaan kuolemantuomio. Ja meikäläinen. Meikäläinen on viitannut kintaalla iälle todeten sen olevan vain nippu numeroita. En ole osannut ottaa vakavissani ympärilläni olevien ihmisten ikäahdistusta. Mutta nyt ymmärrän miltä heistä tuntui / tuntuu. Vanhana oleminen on kamalaa!

Tämä hirveä tunne alkoi joskus keväällä tajutessani, että täytän tänä syksynä 50. VIISIKYMMENTÄ! Hyvä, luoja, sehän on PUOLI Suomea! Mitä lähemmäksi tuo kohtalonpäivä on tullut, sitä kamalampi on olo.

On sellainen tunne, että 50 täytettyä elämä loppuu, mitään kivaa ei voi enää tapahtua. Kaikki kiva on jo eletty ja nyt vaan odotetaan, koska kuolo tulee ja korjaa. Vähän niin kuin olo, että se oli sitten tässä. Piste.

Tyttäreni ovat minulle vihaisia siitä, että koen näin. Ei viiskymppinen ole muka vanha. Ja pah! Tuota ei usko kukaan! Johan sen kertoo peili, että elämä on jo eletty. Ryppyjä siellä, sellua tuolla ja roikkoa täällä. En minä peilikuvalleni kapinoi, en. Elämän kuuluukin näkyä peilistä. Jokainen eletty vuosi nauruineen ja itkuineen kuuluu näkyä. Kaikista naurettavinta olisi se, että menisin kiristyttämään ryppyjä ja roikkuvaa nahkaa kuvitellen, että en täytäkään nyt viittäkymmentä. Yksikään plastikkakirurgi ei saa leikattua / korjattua syntymäaikaani, vaikka tekisi minulle kokonaan uuden naaman ja kropan.

Ei tässä kriisissä / masennuksessa ole kyse siitä, että näyttää kamalalta. Ei, sillä en ole koskaan näyttänyt hyvältä sanan varsinaisessa merkityksessä. Tässä on kyse siitä, että tunnen eläneeni jo kaiken elämään kuuluvan ilon, eikä yhtään iloa voi tästä syystä olla jäljellä elämättä. Ja se on kuule pirun pitkä aika odottaa seuraavat 50 vuotta kuolemaa ilman mitään kivaa. Minä kun olen luvannut elää satavuotiaaksi.

Nuoremmille on vaikea selittää, mitä tällä tarkoitan. Jos ei ole koskaan ollut näin lähellä 50 vuotta, ei voi tietää, mitä tunnen. Mitä kivaa voi olla / tapahtua enää sen jälkeen, kun on 50? Nuoruus on takana ja keski-ikä niin jumalattoman pitkällä. Työuraa enemmän takana kuin edessä. Ja turkasen lähellä se aika, jolloin alkaa laskea vuosia tulevan eläkeiän alkamiseen. Työpaikkaa ei voi vaihtaa, kun kukaan ei enää palkkaisi. Ihan sama millaisen CV:n heität hakemukseen, syntymäaika kertoo karusti, että parasta ennen päiväys on ohitettu jo vuosia sitten. Kaikki "julkiset" iloiset asiat on suunnattu nuorille tai ainakin nuoremmille. Et voi osallistua niihin aiheuttamatta ihmetystä. On aika väistyä syrjään ja jättää kutsuja / tilaisuuksia väliin. Antaa nuorten nauttia häiritsemättä.

Mitään isoja suunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen ei voi enää samalla tavalla tehdä kuin ennen, ethän tiedä oletko niitä koskaan toteuttamassa. Sit kun on oikeastaan kielletty yhdistelmä. Ei ole enää mitään sit kun-aikaa.

Tyttärieni mielestä minulla on nyt asenneongelma. Ehkä. Toisaalta he eivät ole eläneet vielä edes puolia minun eliniästäni, joten kokemuspohja on aika heikko. Ja on vaikea muuttaa asennetta, kun ei ole pienintäkään uskoa siihen, että edessä olevat vuodet voisivat olla edes hitusenkaan yhtä onnellisia kuin jo eletyt. En vain osaa kuvitella yhtään kivaa asiaa, mikä minua voisi enää odottaa kulman takana.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Näillä on mentävä. Työkaverini lohdutti, että tää tunne helpottaa sitten, kun se kohtalon päivä on ohitettu. Toivon todella, että hän on oikeassa.

Mitähän se Jaakko syö?

Ostimme Jaskan neljävuotiaana, jolloin kaveri oli vielä aika rääpäle; rehellisesti sanottuna sellainen keskenkasvuinen, pitkäkoipinen laiha luikero silakka. Ruokana nuorukaisella oli tuolloin valtavasti heinää ja Krafft Groov 125 (3 kg /pv), joka nimensä mukaisesti sisältää proteiinia 125 grammaa kilossa. Kovasti haaveilimme teollisen väkirehun vaihtamisesta kauraan, joka on helppo, yllättävänkin proteiinipitoinen, hyvin siedetty ja aina saatavilla (=kuuluu tallimaksuun). Saimme kuitenkin kuulla, että Jaskalla oli kolmevuotiaana kokeiltu kauraa huonoin tuloksin: kaikki oli vain tullut läpi imeytymättä "matkalla" ja kaveri oli vapaasta heinästäkin huolimatta mieluummin laihtunut kuin lihonut. Ei siis kannattanut kokeilla ainakaan vielä kasvuikäisen hevosen kanssa. Ehkä sitten joskus vanhempana, kenties? Eli päädyimme jatkamaan samalla ruokavaliolla. Lisäksi aloitimme Black Horsen pellavarouheen antamisen vatsan ja karvan hyvinvoinnin ylläpitämiseksi (1 dl päivässä puurona).Samaa ruokavaliota jatkoimme aina viisivuotiskesään asti, jolloin vaihdoimme Krafft Groovin Krafft Sportiin (3 kg / pv).

Krafft Sport sisältää proteiinia 80 grammaa kilossa. Ja vaikka Jaska söi sitä kolme kiloa päivässä, ei proteiinimäärä tuntunut millään riittävältä. Ehkä ensimmäisen omistusvuotemme aikainen valtava kasvu (mm. säkäkorkeutta noin 5 cm) ja perimän 25%:n täykkäriosuus vaikuttivat siihen, että Jaska ei meinannut millään saada massaa. Söi se sitten mitä tahansa tai kuinka paljon tahansa, niin aina vaan kaveri oli laiha kuin kuivan kesän orava. 

Niinpä viisivuotissyksyllä aloitimme Suomen Rehun soijarouheen lisäämisen pellavapuuroon.

Lisäksi aloitimme vielä rapsiöljyn (1,5 dl / pv) syötämisen, jotta saimme lisää energiaa sellaisessa muodossa, ettei se "nouse päähän".

Vaikka Jaska sai väkirehun lisäksi soijaa parhaimmillaan neljä desiä päivässä, ei massaa vaan kertynyt. Onhan se tietenkin kiva vaihteeksi omistaa hevonen, joka ei aina ota ja liho jokaisesta ylimääräisestä energiamäärästä, mutta nuoren hevosen kohdalla olisi kiva saada tuota massaa, josta sitten oikealla treenillä saisi kasvatettua lihasta. Niinpä talvella Jaskan käännyttyä kuusivuotiaaksi palasimme takaisin Krafft Groov:iin, jonka niin säkkikoko kuin koostumuskin oli hieman muuttunut tuosta Groov 125:sta. Nyt proteinia on 115 g / kg (Krafft Groov Protein) 

Jatkoimme Groovin lisäksi rapsiöljyn ja soijarouheen syöttämistä, mutta pudotimme soijan määrän yhteen desilitraan päivässä pellavan kera "puurossa". Näillä eväillä mentiin aina tähän kesän alkuun asti. Kesäkuun muutaman kuuman päivän aikana huomasimme kuitenkin, että hevosessa voisi olla ehkä hieman enemmän energiaa. Groovissahan energiaa on vain 10,0 MJ ja syötimme sitä 3 kg / pv. Jaska ei ole perusratsastuksessa mikään vauhko raketti, vaan enemmänkin sellainen diesel, joka virittyy vasta lämmittyään - ja toisinaan sitten virittyykin ehkä turhankin paljon ;) Kuumien ilmojen myötä tuo dieselominaisuus korostui, joten mietimme siihen jonkinlaista ratkaisua. Finnderbyn expossa juttelin Krafftin edustajan kanssa, joka neuvoi syöttämään Sportia ja Groovia rinnakkain. Kyseisten rehujen peruskoostumus kun on samanlainen, mikä mahdollistaa siirtymisen rehusta toiseen ilman siirtymäaikaa / totuttelua. Tämä on nimen omaan Krafft-rehujen tyypillinen ominaisuus. Nyt meidän on mahdollista viikko-ohjelman tai säätilanteen perusteella suunnitella juuri sopivaenerginen rehuannostus. Jos luvassa on hellettä tai edessä kisat / valmennus / rankempi treeni, annamme ememmän Krafft Sport-rehua (energiaa 14,0 MJ) ja kylmien ilmojen tai vapaapäivän osuessa kohdalle, painopiste on Krafft Groov Protein-rehulla. Itse proteiinin vuorokausimäärän pystyy pitämään samana lisäämällä Sport-päivinä soijan määrää. Tällä hetkellä Jaska saa aamuisin Sportia 1,5 kg ja illalla Groovia 1,5 kg. Tämän lisäksi pellavaa 1 dl ja soijaa 2 dl /pv. Tämä on osoittautunut sopivaksi rehuvalinnaksi. Heinää nuori mies saa yli 10 kg päivä. Luonnollisesti ruunan ruokavalioon kuuluu muutakin kuin heinä, väkirehu, soija ja pellava. Krafftin väkirehut sisältävät kivennäiset ja vitamiinit + paljon muuta (mm seleeniä, biotiinia, magnesiumia, rautaa jne.), joten sinänsä perus suolakivi on oikeastaan ainoa asia, mitä itse rehun ja heinän lisäksi tarvitaan. Meidän Jaakolla tuo suolakivi ei oikein onnistu, sillä kaveri pisteli poskeensa himalajakiven kahdessa päivässä kokonaan. Niinpä siirryimme aika pian syöttämään suolan päivittäisessä rehuannoksessa "käsin". Annamme ihan normaalia ruokakaupasta saatavaa karkeata merisuolaa 30 grammaa päivässä, helteiseen aikaan enemmän. Tämän lisäksi syötämme aina joulusta kevääseen vielä ylimääräisen ADE-vitamiinin puurossa, vaikka väkirehussa vitamiinilisät onkin. Tätä vitamiinilisää Jaakko saa aina siihen asti, kunnes kevään tuoretta vihreää ruohoa on saatavilla. E-vitamiinia annoimme vielä monivitamiinilisänkin kanssa joka toinen päivä extraa koko sen ajan, kun rypsiöljy oli ruokavaliossa korvaamaan öljyn aiheuttamaa E-vitamiinin kulutusta. Rankan treenin jälkeen Jaakko saa luonnollisesti elektrolyyttilisän paikkaamaan hikoilun mukana menetettyjä suoloja ja karvanlähtöaikaan aloitamme keväisin / syksyisin Chia-kuurin (2 kg pönikkä riittää aika monta viikkoa 1/2 dl annoksella) ja klippauksen jälkeen ruuna saa viikon B-vitamiinikuurin.

 Kaiken tämän lisäksi syötämme aina toukokuun alusta elokuun lopulle Equipur Knobletten-pellettejä torjumaan itikoita ja itikoiden aiheuttamaa kutinaa. Tätä yrttivalmistetta syötimme jo Danille ja Rasmulle aikanaan ja se on osoittautunut todella hyväksi. Sen ainoa huono puoli on kahden päivän dopingvaroaika. Eli valmiste täytyy muistaa olla antamatta pari päivää ennen kisoja.

Jaakko-pojan ruokavalio pitää sisällään siis heinää, väkirehuja ja paljon lisukkeita. Koska kyseessä on maailman suloisin luontokappale ei pidä unohtaa, että se saa jokaisessa rehuannoksessaan myös monta kuivatun leivän palaa ja viikottain myös porkkanoita. Vaikka Jaskalla ei olekaan mahdollisuutta laiduntaa 24/7, ei se silti jää ilman kesän herkkuja, sillä syöttelemme sitä päivittäin tallin pihapiirissä ja ympäristössä. Lisäksi niitämme / keräämme sille ämpärikaupalla herkullista vihreätä ruohoa melkein joka kesäpäivä. Tänä vuonna Jaakko pääsee kaverinsa Ekin kanssa vihreään tarhaankin jo huomenna, juhannuksen kunniaksi. Näillä näkymin pojat saavat "laiduntaa" tarhassa ihan siihen asti, kunnes tuntihevoset palaavat kesälomaltaan.