Vielä on kesää jäljellä

Viikonloppu oli aivan mahtava! Perjantaina suuntasimme töiden jälkeen illaksi mökille. Mamma paistoi muurinpohjalättyjä ja nautimme ne grillikatoksessa ilman yhtäkään hyttystä. Lämpötila oli yli 20 astetta vielä iltayhdeksältä. Yes! Kesä!

Lauantai menikin sitten käytännössä koko päivä hevostellessa. Aamulla suunnattiin kisoihin Riihimäelle. Ja vastoin periaatepäätöstäni toimin tyttärelleni groomina. Minähän olen vannonut, etten osallistu hevosen hoitoon muuta kuin korkeintaa suoritusten jälkeen. Olen yksinkertaisesti niin järkyttävä jännittäjä, että taatusti tartuttaisin hermostumiseni niin hevoseen kuin ratsastajaankin. Olen siis todennut, että on parempi pysyä katsomossa. Groomina olemisesta meikäläisellä on kyllä kokemusta enemmän kuin paljon, olihan lapsuuteni / nuoruuteni hoitohevonen nimen omaan kisahevonen. Kisat menivät mukavasti helteestä huolimatta (vai juuriko siksi?) ja mukavaa oli.

Sunnuntaiaamu valkeni lauantain kaltaisena - tai jopa vieläkin upeampana ja helteisempänä. Lähdimme rakkaan aviomieheni kanssa pienelle ajelulle kauniin kesäpäivän kunniaksi. Ja mikäs se avoautolla ajellessa, kun taivas on pilvetön ja maisema taittuu vauhdikkaasti. Aah, se vasta on elämää! Napattiin eväät Mäkkäriltä ja suunnattiin metsälammen rantaan niitä nauttimaan. Tuntui kuin olisi ollut kesälomalla. Ajelun jälkeen pulahdettiin loppuillaksi altaaseen ja nautittiin elämästä.

Kirjoitan tätä blogia junassa kotimatkalla. Ja pakko on mainita, että tekisi mieli "kuristaa" tuo käytävän toisella puolellan istuva nainen. Ei muuten, mutta rouva on soitellut tän matkan aikana varmaan puolet sukulaisistaan / tuttavistaan / kavereistaan /yms. ja kysellyt kuulumisia. PAKKOKO TOI ON TEHDÄ JUNASSA?! En usko, että tässä vaunussa on montaakaan matkustajaa, joita oikeasti kiinnostaa rouvan tämän illan ohjelma, ruoka, lasten haku, kaupassa käynnit tai vastaavat. Voinhan tietty olla täysin väärässä, koska olen tällainen keski-ikäinen kukkahattutäti, joka vetää herneet nenään vähemmästäkin...